OIKEUS KUNTOUTUKSEEN KUULUU JOKAISELLE


Kelan tutkijoiden tekemä tutkimus on osoittanut, että niin kutsutussa matalassa sosioekonomisessa asemassa olevat ihmiset osallistuvat muita harvemmin kuntoutukseen.

Sosioekonomisella asemalla tarkoitetaan sitä, millaiset edellytykset ihmisellä on hankkia esimerkiksi tuloja, omaisuutta, koulutusta tai asemaa työelämässä. Sosioekonominen asema kuvaa tutkimuksissa sitä, millainen asema ihmisellä on yhteiskunnassa. Sosioekonomisen aseman tiedetään vaikuttavan ihmisen terveyteen, elintapoihin ja hyvinvointiin, sekä olevan osin periytyvä. Matalalla sosioekonomisella asemalla tarkoitetaan esimerkiksi matalaa tulotasoa, koulutustasoa ja / tai ammattiasemaa.

Muita harvemmin kuntoutukseen osallistuvat vain peruskoulun käyneet, yrittäjät, työttömät sekä pienituloiset ihmiset. Kuntoutus siis kohdentuu hyväosaisille, eli korkeasti koulutetuille ja hyvätuloisille. Positiivinen asia on, että opiskelijat ovat löytäneet kuntoutuspalveluiden pariin.

Tutkimus osoitti, että eri ihmiset osallistuvat eri kuntoutuksen osajärjestelmien palveluihin. Kuntoutusta annetaan esimerkiksi julkisissa terveyspalveluissa, työeläkelaitosten toimesta, Kelan palveluna sekä työterveyshuollon toimenpiteenä. Julkisten terveyspalveluiden kuntoutukseen ja Kelan kuntoutukseen osallistuminen oli todennäköisintä pienituloisilla. Työterveyshuollon ja yksityisen fysioterapiaan osallistuva oli usein hyvätuloinen henkilö.

Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat (vain peruskoulun suorittaneet, työttömät sekä pienituloiset) osallistuivat kuntoutukseen muita harvemmin. Tämä huomio on tärkeä, sillä matalassa sosioekonomisessa asemassa olevilla on tutkimusten mukaan keskimääräisesti muita heikompi terveys ja toimintakyky. Heillä siis olisi todennäköisesti eniten tarvetta erilaisille kuntoutuspalveluille.

Yksi kuntoutusjärjestelmän meneillään olevan kokonaisuudistuksen tavoitteena on taata koko väestölle yhdenvertainen pääsy kuntoutukseen. Tämä ei näytä toistaiseksi toteutuvan. On selvää, että matalassa sosioekonomisessa asemassa olevien pääsyä kuntoutukseen tulee parantaa.

Täysin toivoton tilanne ei ole: Kelan kuntoutus ja julkiset kuntoutuspalvelut kohdentuvat pienituloisille. Nykyinen tilanne vastaa työssä olevien työkyvyn ylläpitäminen sekä opiskelijoiden opiskelukyvyn ylläpitämiseen, kun katsotaan palveluiden kohdentumista.

Kuntoutuksen ainoa tavoite ei kuitenkaan voi olla työ- tai opiskelukyvyn ylläpito. Kuntoutuksen tulee myös voida tähdätä toimintakyvyn parantamiseen tai ylläpitämiseen, eli esimerkiksi arjesta selviytymiseen tukemiseen – aina työ ei ole tärkein tavoite. Kuntoutus ei voi olla varattu vain työllisille, työkykyisille tai työelämään menossa oleville. Myös työelämän ulkopuolella olevilla on oikeus laadukkaaseen kuntoutukseen. Kuntoutuspalveluilla on iso rooli sukupolvilta toisille periytyvien vaikeuksien kierteen katkaisemisessa ja tätä kautta eriarvoisuuden vähentämisessä.

Kelan tutkijat tuovat artikkelissaan esiin erilaisia toimenpiteitä, joilla voidaan lisätä kuntoutuksen pääsyn yhdenvertaisuutta ja parantaa matalassa sosioekonomisessa asemassa olevien kuntoutukseen osallistumista. Alla lisäksi omia pohdintojani täydentämään tutkijoiden suosituksia.

- Kuntoutusjärjestelmä on monimutkainen ja vaikeaselkoinen. Ei ole helppoa saada selvää, kenen järjestämään tai minkä nimiseen kuntoutukseen kuuluisi hakeutua. Tieto on pirstaleina monissa paikoissa. Kuntoutusjärjestelmää tulisi yksinkertaistaa sekä parantaa kuntoutuksen eri osajärjestelmien välistä yhteistyötä. Jos ihminen hakeutuu hänelle epäsopivaan kuntoutukseen, yhteistyön tulisi toimia niin, että hän päätyy itselleen oikean palvelun pariin mutkattomasti.

- Ohjausta ja neuvontaa tulee olla helposti saatavilla niin, että jokaisella on mahdollisuus siihen. Kuntoutusjärjestelmän vaikeaselkoisuus haastaa myös ammattilaisia. Palveluohjauksen, työllisyyspalveluiden sekä sote-palveluiden ammattilaisilla tulisi olla mahdollisuus kouluttautua niin, että he osaavat tunnistaa ihmisen tarpeen kuntoutukselle sekä ohjata kuntoutuksen tarpeessa olevia eteenpäin.

- Tämän tutkimuksen tulos tulee ottaa huomioon kuntoutuspalveluiden kohdentamisessa. Kuntoutusta tulee pyrkiä kohdentamaan nykyistä vahvemmin matalassa sosioekonomisessa asemassa oleville. Tämä tapahtuu mm. edellä olevien toimien kautta, lisäksi pitäisi tarkastella kuntoutukseen osallistumisen esteitä. Miksi kuntoutukseen osallistuminen on niin erilaista eri ihmisryhmissä?

- On myös tärkeää, että niitä kuntoutuspalveluja, joita kuntoutusta eniten tarvitsevat ihmiset käyttävät, on tarpeeksi. Eli mm. Kelan ja julkisten palveluiden kuntoutuspalveluiden riittävät resurssit on varmistettava.

 

Lähde: Hanna Rinne & Jenni Blomgren (2022) Kuntoutukseen osallistumisen sosioekonomiset erot – rekisteritutkimus oululaisista vuonna 2018. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 1/2022

Kuva: Devanath / Pixabay

Kommentit