MITÄ YHTEISTÄ ON SOSIAALITYÖNTEKIJÄLLÄ JA HAMMASLÄÄKÄRILLÄ?

Välipäivinä kuuntelin kiinnostavan alustuksen, joka avasi hyvin sitä, mitä yhteistä on suun terveydenhuollolla ja sosiaalihuollolla. Kyseessä oli Barnahus-hankkeen Yhdessä-videosarjan haastattelu, jossa lasten hammaslääkäri Heikki Alapulli kertoi, miten lapsen suun ja hampaiden kunto liittyy lapseen kohdistuvaan väkivaltaan.

Alapulli kuvasi sitä korvaani surulliselta kuulostavaa nykytilannetta, jossa erityisesti erikoissairaanhoidossa tapahtuvassa suun ja hampaiden hoidossa ei ”puututa” sosiaalityön tontille kuuluviksi katsottuihin asioihin. Totuttu tapa on, että suu hoidetaan kuntoon, eikä pysähdytä mahdollisiin sosiaalihuollon tarpeisiin.

Haastattelussa Alapulli kuvaa kokeilua, jossa suu- ja hammaspoliklinikka ottaa tietyissä tilanteissa sosiaalipediatrian ammattilaiset mukaan potilaan hoitoon. Sosiaalipediatrian ammattilaiset kartoittavat perheen tilannetta, sekä annetaan tietoa tuen ja avun mahdollisuuksista. Todella toivon, että sosiaalipediatria tekee lisäksi yhteistyötä sosiaalihuollon kanssa aina tarvittaessa matalalla kynnyksellä myös näiden potilaiden kohdalla.

Vaikuttaa siltä, että kun lapsella on hampaat todella huonossa kunnossa, ongelmat eivät lähtökohtaisesti ole hammaslääketieteellisiä, vaan sosiaalisia. Näin Alapulli arvioi videolla. Yksi ongelma on, etteivät näiden lasten perheet sitoudu jatkohoitoon, tai heillä ei ole sitoutumiseen vaadittavia voimavaroja.

Eri kaltoinkohtelun muotojen välillä on todettu olevan vahvoja yhteyksiä. Meidän tulisi lisätä monialaista yhteistyötä ja tietoa, jotta osaisimme aiempaa paremmin kohdata potilaamme ja asiakkaamme kokonaisina ihmisinä. En tiedä, onko esimerkiksi hammaslääkäreillä tai -hygienisteillä riittävästi osaamista tarkastella lapsen huonon suun terveyden sosiaalisia ulottuvuuksia. Tunnistaako hammaslääkäri lapsen pahoinpitelyn mahdollisuuden hoitaessaan tapaturmaksi ilmoitettua hammas- tai kasvovammaa? Huomioiko hoitava henkilöstö perheen lasten tilannetta hoitaessaan lähisuhdeväkivallan uhrina kasvovamman saanutta aikuista potilasta?

Ja toisinpäin, onko esimerkiksi varhaiskasvatuksen tai perhetyön ammattilaisilla osaamista tunnistaa ja ottaa puheeksi suun terveyteen liittyviä tilanteita? Tunnetaanko sosiaalialalla riittävästi lapsen suun ja hampaiden hoitamiseen liittyviä suosituksia, ja osataanko perheitä tarvittaessa neuvoa oikeaan paikkaan saamaan lisäohjeistusta? Muistetaanko suun terveydenhoito, kun pohditaan arjen askareita ja siinä vaadittuja taitoja?

Yhteistyö ei tapahdu itsestään, vaan se vaatii ainakin tietoa toisen tekemästä työstä, oman osaamisen ja toiminta-alueen rajallisuuden tunnistamista sekä toimeen tarttumista. Haastattelu oli hyvä heräte sille, kuinka paljon meillä on vieläkin tekemätöntä yhteistä työtä ja mahdollisuuksia, joita emme osaa hyödyntää.

Suun terveydenhuollon henkilöstö ei saa missään vaiheessa riittävästi tietoa ja koulutusta heille laissa säädetyistä ilmoitusvelvollisuuksista, Alapulli kertoo. Suun terveydenhuollon ammattilaisilla, kuten kaikilla muillakin sote-toimijoilla, on lain mukaan velvollisuus tehdä tietyissä tilanteissa lastensuojeluilmoitus tai tutkintapyyntö poliisille. Koulutukselle tästä aiheesta olisi Alapullin mukaan todella tarvetta. Uskallan epäillä, että suun terveydenhuollon ammattilaisilla ei ole riittävästi tietoa siitä, mihin he voisivat olla yhteydessä, mikäli heillä herää huoli lapsen hyvinvoinnista.

Yhteistä työtä tulisi tehdä myös toiseen suuntaan. Kaikkien lasten kanssa toimivien tulisi puhua suun ja hampaiden hyvinvoinnista huolehtimisen puolesta, normalisoida suun terveydenhuollosta keskustelemista sekä muistaa huomioida suu ja hampaat perheen terveysasioista puhuttaessa.

Sosiaalihuollon ja suun terveydenhuollon välisellä yhteistyöllä olisi saavutettavissa paljon hyvää eri ikä- ja asiakasryhmissä. Suun sairaudet ovat portti monille vakavammille vaivoille, ja esimerkiksi ikääntyneiden suun terveyden on todettu olevan monin paikoin heikolla tolalla. Sosiaalityössä kohdataan monia ihmisiä, joiden hammashoidot ovat jääneet retuperälle syystä tai toisesta. Miten näitä henkilöitä saataisiin ohjattua aiempaa paremmin suun terveydenhuoltoon ja tuettua tällä elämän osa-alueella sosiaalityön keinoin?

- Minka

Lähde: Heikki Alapulli: Miten lapsen suun ja hampaiden kunto liittyy lapseen kohdistuvaan väkivaltaan? https://youtu.be/NGi1nIL-uMo

Kuva: GraphicMama-Team / Pixabay