EN HALUAISI UHRIUTUA SOSIAALIHUOLLON PUOLESTA MUTTA…

Käsi tietokoneen näppäimistöllä

... TAAS ON VAAN PAKKO.

Täyttäessäni aluevaalien vaalikonetta (Sanoman vaalikone eli mm. SK & HS) havahduin monen kysymyksen kohdalla pohtimaan, mistä tai keneltä saisin lisätietoa vastaukseni perustaksi asian ollessa minulle vielä liian vieras.

Vaikka olen tottakai hyvin halukas ja kiinnostunut hankkimaan lisätietoa myös sosiaalihuoltoon liittyviin kysymyksiin, niihin minulla olisi huomattavasti selkeämpiä näkemyksiä, kun puhtaasti terveydenhuoltoon tai pelastustoimeen liittyviin kysymyksiin. 

Tulipa mieleeni tarkastella lähemmin, mitä vaalikoneen kysymykset ovat syöneet.

Vaalikoneen kysymyksissä mainittuja sanoja:

Haettu sana (suluissa sana, jota tarkoitin)

Kuinka monta kertaa mainittu kysymyksissä

Sosiaality(ö)

0

Lääkär(i)

3

Hoitaj(a)

10

Ohjaa(ja)

0

Sosiaali(huolto / -palvelut)

6

Tervey(s / -denhuolto /-palvelut)

14

Mielenter(veys)

2

(Työvoima-, hoitaja-, sosiaalityöntekijä-)pula

6 – Huom. kaikki liittyvät hoitajapulaan

 

Kysymykset olivat jaoteltavissa muutamaan luokkaan:

Kysymyksen luokka

Kysymysten lukumäärä

Selkeästi sosiaalipalveluihin (lähinnä ikääntyneiden palveluihin) liittyvät kysymykset

4

Selkeästi terveyspalveluihin liittyvät kysymykset

22

Sekä sosiaali- että terveyspalveluihin liittyvät kysymykset

14

Pelastustoimeen liittyvät kysymykset

5

Koko hyvinvointialueeseen, sen kaikkiin palveluihin, rahoitukseen tai hallintoon liittyvät kysymykset

11

Kysymykset, jotka eivät suoranaisesti liity aluevaalien teemoihin, esim. arvokysymykset

7

 

Huomaatte taulukosta sanomattakin, mikä osa-alue sieltä nouse vahvimmin esille. 

Muistuttaisin tässä vaiheessa, että nettokustannuksia tarkasteltaessa sosiaalihuolto on lähes yhtä suuri siivu, kun erikoissairaanhoito, ja kaksi kertaa isompi siivu, kun perusterveydenhuolto. Kokonaisuudessaan sosiaalihuolto vastaa 40 %:sta nettokustannuksista, terveydenhuolto 60 %:sta. 

Tuo kysymysten suhde 4-22 ei laskujeni mukaan ole kuitenkaan 40-60 -suhteen kanssa linjassa.

Miksi sosiaalihuollolla on tällainen asema? Miksi se on niin helppo unohtaa ja ohittaa? Olen nähnyt vastauksia, joissa on pohdittu sosiaalihuollon pirstaleisuutta, vaikeaselkoisuutta, brändäämisen puutetta ja sitä, että sosiaalipalveluilla on ikävä kaiku. En usko, että kaikki sukupuolitautiklinikan potilaat huutelevat potilassuhteestaan sen enempää, kun kaikki aikuissosiaalityön tai lastensuojelun asiakkaat haluavat kertoa asiakkuudestaan tuttaville. Huonon maineen takana on epäilty olevan kontrolli ja pakko. Esimerkiksi lastensuojeluun voi liittyä pakkoa, mutta sitä voi yhtälailla liittyä terveyspalveluihin, esimerkiksi yleisvaarallisten tartuntatautien hoidossa.

Lisäksi mieleeni tulee historian painolasti: Siinä missä terveydenhuollolla on Hippokrates, meillä on vapaaehtoinen köyhäinapu. Nykypäivänä meillä on kuitenkin pitkälle koulutettujen ammattilaisten antamia, tarkoin säädeltyjä, vaativia sosiaalipalveluja – Eikö tämä ole jo itsessään niin arvokasta, ettei sitä kannata sivuuttaa?


- Minka

Kommentit